Sinivaleunikoita

Enpä arvannut, että näin hyvin kasvaisi ja kukkisi viime heinäkuussa istuttamani sinivaleunikot. Useammassa lähteessä sitä kuvaillaan talvenaraksi ja talvisuojausta suositellaan.

Kasvupaikan täytyisi siis olla viettävä, humuspitoinen ja missä vesi ei seiso talvella. Meillähän sellaisia paikkoja ole kuin yksi alue ja se oli jo varattu muille kasveille, joten istutin sinivaleunikot kuin uhmaten tasamaalle keskikokoisen kuusen edustalle, missä maa pysyy talvellakin kuivana ja isä joskus kertoi, että hiekkasuoni menisi jossain niillä kohdin. Alueelle on aikoinaan kasattu koiratarhasta hiekkaista maata useita kottikärryllisiä ja kovilla sateillakaan vettä alueelle ei juuri kerry.

Sininen versio on puutarhaystäväni Helin kasvattama ja hän toi kasvin mukanaan viime kesänä, kun tuli meille puutarhavierailulle. Siinä on sitten niin taitava siemenestä kasvattaja kuin olla ja saattaa. En voi kuin ihailla hänen kärsivällisyyttään ja kasvatustaitoja - ja mitä kaikkea upeuksia ja erikoisuuksia hän onkaan kasvattanut.

Sinisen edessä kasvaa valkoinen versio, minkä ostin viime kesänä Avoimet puutarhat-päivän yhteydessä Björkelundin ruusutarhalta.

Taimi maksoi muistaakseni vain 2,5€ ja voi miten myyntipöydillä kuhisi ostajia, mutta onneksi sain napattua yhden valkoisen taimen mukaani. Kasvukorkeudeltaan molemmat ovat kutakuinkin samankokoisia, siinä 60cm paikkaa, mutta valkoisen kukat ovat aavistuksen pienemmät. Joskin tämän kesän perusteella kyllä vielä vaikea varmaa sanoa, kun oli satamatta 1,5 kuukautta yhteen menoon.

 Jännä seurata, että kylväytyvätkö nämä kasvupaikalleen. Kasvupaikka on siitä hyvä siementaimille, että se on väljä ja maa sekoitus hiekkaista maata ja viime kesänä lisättyä vanhaa kompostia. Iik! Olen niin huisin onnellinen, että nämä talvehtivat ja toivottavasti jatkossakin!