Vääränväriset

Kuutamopuutarhan vääränväriset akileijat polun varrella.
Etualalla kukkii liikaa leviävä kanadanvuokko.
Taustan sininen lehtoakileija sekin odottaa elokuista siirtoa jonnekin muiden sinisten toveriksi.

Akileijat risteytyvät iloisesti ja joka kerta on täysi arvoitus millainen kaunotar siemenestä kasvaa. Kun puutarhassa kasvaa kukkatyypeiltään erilaisia, voi siementaimi olla mitä vain. Akileijat risteytyvät meillä vallattomasti ja omaa tahtiaan. Tiivis ja kostea savimaa hieman jarruttaa siementen itämistä, mutta siementaimia kasvaa aikuiseksi siltikin useita ja välillä ylitarpeen.

Yleensä annan väärässäkin paikassa kasvavat siementaimet kehittyä aikuiseksi, jotta näen millaisia niistä kehkeytyy ja sitten siirtelen saman värisiä isoimmiksi tai muutaman kasvin ryhmiksi. Perusvioletteja ja vaaleanpunaisia olen jo vihdoin alkanut laittaa kompostiin, kun niitä riittää ja isoin osa siementaimista on näitä tavallisia, mutta kivoja yllätyksiäkin aina välillä löytää, kun malttaa olla kitkemättä siementaimia.

Kukkien muoto voi olla perinteisen lehtoakileijan kukat, toisilla klematis-tyyliset, jotkut erittäin kerrottuja Bonnels-tyylisiä ja osa sitten näitä Barlow-tyylisiä.

Valkoisten kukkien alueella kuutamopuutarhassa vanhan ja jo kuluneen ja uudistusta kaipaavan tiilikivipolun varrelle oli ilmestynyt jokunen vuosi sitten eri värisiä Nora Barlow-tyyppisiä hyvin kerrattuja akileijoja. Alkujaan täällä on kasvanut yksi Nora Barlow pinkkinä. Etäpuutarhurina joidenkin kasvien kukinta-ajat jää väkisin näkemättä, mutta nyt pääsin näkemään miten hauskat tästä kaksikosta oli kasvanut.

Ensimmäisenä polun varrella oli sinivioletti, mikä on vierustoveriaan paljon korkeampi. Omalla kokemuksella sanoisin, että jostain syystä sinistä ja violettikukkaisista kasvaa aina muita värejä paljon korkeampia ja elinvoimaisempia. Pinkki kasvoi sinivioletin takana ja se on matalampi, mutta kuitenkin yhtäkorkea kuin muutaman metrin päässä purppuratuomen alla kasvavat kaksikko vaaleanpunaisin kukin (kuvat alla).

Sinivioletin takana kasvava pinkkikukkainen itsestään levinnyt akileija

Purppuratuomen alla kasvavat vaaleanpunaiset oli oikeastaan aika identtiset, vaikka eri yksilöistä kyse. Näistä ja pinkistä saankin jonnekin päin puutarhaa mukavan pieneen ryhmän - täytyy lähteä suunnittelemaan minne kaipaisin juhannuksen tietämillä väri-ilottelua vaaleanpunaisen ja pinkin toimesta. Kasvit siirrän vasta kukinta-ajan jälkeen, elokuun tietämillä.

Koko konkkaronkka yhdessä koossa - rakastan näitä koontikuvia ja toivoisin niin, että näitä olisi enemmän aikaa tehdä. Nämä ovat niin näppärät, kun vertailee kasveja ja niistä jää parhaiten eri yksilöiden ominaisuudet omaan valokuvamuistiin. Vaikea valita lempparia, mutta tuo pinkki jotenkin puhuttelee eniten.