Syyskuun lopun puutarhareissu 27.9-4.10.2015

Oli aika palata pienen tauon jälkeen hoitamaan syyspuutarhaa, viikon verran ennätin puutarhassa puuhastella, kierrellä ja katsella. Aika paljon taisin kyllä ihan vain istuakin ja tuumailla. Talvea kohden puutarhatyöt jotenkin menettää merkityksensä, kun odottaa jo niin kovasti kevättä.

Pitkän välimatkan takia joutuu aina kovasti miettiä, mitkä puutarhatyöt oikeastaan kannattaa pitkällä tähtäimellä ja mitkä ovat vain sellaisia sen hetken iloja. Haravointi jäi näistä isoista syystöistä tekemättä - puutarhasta on aikojen saatossa kaadettu niin paljon lehtipuita ettei jäljelle jääneistä tipu ihan hurjasti lehtiäkään. Muutaman kerran kun nurmikonleikkurilla silppuaa lehdet maahan päästään haravointipuuhasta. Sipulikasvejakaan en istuttanut, kun keväällä odottaa monien penkkien osittaista uudistusta ja silloin maasta nousevat sipulikasvit tulee ongelmalliseksi kun paikkoja on niin niukasti.

Perennanvarret yleensä jää talventörröttäjiksi, mutta kevätuudistukset kiiluvat silmissä ja napsin nyt penkkeistä varsia alas, tein muutamia kutterilisäyksiä hakekäytäville, kitkin, pesin työvälineitä ja ruukkuja.

Syyspuutarhassa on kaikessa haikeudessa niin kaunista ja lupaus keväästä. Palaisin puhki jos ainainen kesä olisi. Nyt on hyvä hengähtää ja harrastaa jotain muuta.

Keijunkukkia ja sukulaisia

Kevät- ja syysistutelmiin myydään nykyisin paljon erilaisia värikkäitä keijunkukkia, joilla ei ole tarkempia lajikenimiä. Nykyään kasvilistojen pitäminen on jäänyt ja kasvien nimilläkään ole merkitystä. Jos näen sopivan näköisen kasvin ostan sen empimättä.

Tämä värikäs punalehtinen on juuri sellainen syysistutuksiin myynnissä ollut ja on mukavasti talvehtinut ja hyvin elinvoimainen.

Ylläoleva keltalehtinen tuli myös jossain vastaan ja lehdistöstä päätellen se saattaisi olla haltiankukka (tiarellan ja keijunkukan risteymä) - hyvin on sekin kasvanut ja talvehtinut. Kesällä lehtien punertavat suonet tulevat paremmin esiin.

'Green Spice'-keijunkukka on niin ihkaensimmäisiä ja se on kaikki nämä vuodet jaksanut elää. Välillä se tarvitsee uudelleenistutusta kuten keijunkukat yleensäkin. Tällä on mielestäni yksi kauneimmista kevätasuista.

Heuchera 'Green Spice'

Heuchera 'Palace Purple'

Koiratarhan vierellä on vallaton pieni alue ja keväisin se peittyy erilaisiin kukkiviin peittoperennoihin - sininen lemmikki, keltainen kevätvuohenjuuri ja valkoinen rönsytiarella.

Rönsytiarella puolustaa reunusta tiukalla otteella, eikä rikkakasveille jää tilaa vallata penkkiä. Penkkiin tuo korkeutta ja syysväri-ilottelua nauhukset.

Pikkunurkkaus

Suuren kuolanpionin takana siintää pieni varjoinen nurkkaus kuusiaidan vieressä ja alue koki keväällä muutoksen, kun kaksi suurta siperianhernepensasta kaadettiin.

Tuntuu surulliselta kaataa vaivalla istutetut ja hoidetut pensaat, mutta puutarhassa muutos on välttämätön. Suru vaihtui iloksi, kun kevään aikana on huomannut miten muut kasvit ovat muutoksen ottaneet vastaan. 

Pensaiden puuttumista ei edes huomaa, kun kotkansiivet ovat vallanneet alaa ja samaten piilossa olleet akileijat pääsevät paremmin kasvamaan. Etualalla kasvaa taponlehteä ja sen takana imikkää.

Kullerot ovat itse kylväytyneet ja ne saavat vapaasti levitä sinne tänne. Kesän kukinnasta vastaa jaloangervot - etualla kasvaa 'Brautschleier', jolla on valkoiset kukinnot ja kevätasussa punertavalehtinen vaaleanpunainen 'Straussenfeder' toivottavasti nyt kukkii jatkossa paremmin. 

Valkotäpläimikkää etualla, keskellä tellimaa
ja kotkansiipisaniainen taustalla.

Niittykullero

Kaunokaisia

Pienet kaunokaiset pärjäävät rikkakasveille, mutta kauneimmillaan kaunokaiset ovat tiiviinä ja suurina mättäinä. Kukinta on tänä vuonna runsasta ja aina yhtä värikästä.

Niiden alkuperäinen kasvupaikka oli uhattuna joten kaivoin toissa vuoden alkukesästä niitä purkkeihin toipumaan. Purkeissa kaunokaiset pyrähtivät hyvään kasvuun ja niinpä yhden purkillisen istutin metsäpuutarhaan.

Jouluruusuja

Kesäkuun kulkiessa jouluruusujen kukkien värit alkavat haalistua. Kaunis kiiltävä lehdistö jatkaa aina seuraavaan kevääseen saakka. Lumien sulettua leikkaan jouluruusuilta lehdistön pois - vanha lehdistö kun ei enää talvesta toivu vaikka olisivatkin osittain vihreitäkin.

Kirjavalehtinen jouluruusu on elinvoimainen, mutta tänäkin vuonna kukinta jäi välistä.

Valkoinen lehtoakileija valmistautumassa kukintaa ja korpi-imarre on kasvanut valtavaksi pehkoksi. Saniaista täytyykin ensi keväänä hieman pienentää ja siirtää muualle, ettei valtaa jouluruusuja alleen.


Jouluruusujen taustalla kasvaa kultatesma-heinää, rotkolemmikkiä, kirjavaa rohtosuoputkea ja valtavat lehdet kuuluvat kilpiangervolle.

Kuolanpioni

Takapihan pitkän penkin ehdoton kuningatar kesäkuun puolivälissä on ehdottomasti kuolanpioni, jonka elinvoima näkyy joka vuosi lisääntyvillä kukkavarsilla.

Juurien alkuosa on maan päällä ja ranteen paksuiset juuret ovat niin suuret ettei jakaminen tule kysymyksenkään. Kuolanpioni on yksi niistä kasveista, jonka kasvupaikka kannattaa valita huolella. Savimaassa riittää voimaa ja taittelen tai leikkaan kuihtuneet edellisvuotiset varret maanpäälle, mutta muuten lannoitus on niukkaa.

Kavereina kasvaa kiinanpionia, keisarinkruunu-liljaa, viiruhelpiä (purkkiin istutettuna), päivänliljoja, lehtoakileijaa, kuunliljoja, tähtiputkea, esikoita.... Näinkään runsas vierustoveristo ei pioneja haittaa, kunhan valoa riittää kaikille.

Lemmikkejä

Vaaleanpunaiset ja siniset lemmikit värittävät valkoisen japaninakileijan alustaa. Aikoinaan lemmikit kasvoivat tiukasti omissa väriosioissaan, mutta nyt ne ovat levinneet iloiseksi väripilkuksi.

 Valkoisia lemmikkejä kasvaa muutamassa kohtaa ja niiden suhteen olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa, että valkoiset pysyisivät "puhtaana" muista väreistä.

Valkoiset kukkivat meidän puutarhassa hieman aikaisemmin kuin värikkäimmät. Kasvutavaltaakin vaaleat ovat matalampia ja tiiviimpiä.